Yksi tavallisia vanhemmuuden haasteita on auttaa lasta uusien kokemusten ja ympäristöjen kohtaamisessa. Usein kyseessä on muutto tai koulun vaihtaminen.
Kahden pojan äiti Franzi sai mahdollisuuden muuttaa perheineen Ranskasta Australiaan. Edessä oli siis uusi asuinmaa, uusi koulu ja uusi kieli.
”Jos todella haluat elämässä jotain, voit myös saavuttaa sen”, sanoo Franzi ja kertoo, että hän on poikineen noudattanut tätä elämänohjetta.
Franzi ymmärsi, että hänen piti laatia suunnitelma siitä, miten auttaa poikiaan sopeutumaan. Erityisesti tukea tarvitsi 11-vuotias Kian, jolla on molemminpuoliset sisäkorvaistutteet. Lue, mitä Franzi on oppinut perheensä kokemuksista.
Kielen vaihtaminen
Jotta Kian pääsisi totuttautumaan uuteen kieleen vähitellen, Franzi ilmoitti hänet Sydneyn ranskankieliseen kansainväliseen kouluun. Kun kielimuuri ei olisi esteenä, hän ei jäisi opinnoissa jälkeen ja muutos olisi sujuvampi.
Pyydä neuvoja etukäteen
Kiania Ranskassa opettaneesta erityisopettajasta oli korvaamatonta apua. Hänen ohjeidensa ja neuvojensa ansiosta Kianin siirtyminen uuteen kouluun sujui ongelmitta. Hän kertoi muun muassa tarkasti siitä, miten Kiania voi tukea luokkahuonetyöskentelyssä esimerkiksi valitsemalla sopivan istumapaikan, käyttämällä Cochlear™ Wireless Mini Microphone 2 -pienoismikrofonia ja antamalla tunnin opetussuunnitelman etukäteen.
Tartu harrastusmahdollisuuksiin
Koulun tarjoamista harrastusmahdollisuuksista on tavattomasti hyötyä lapsille, joilla on kuulonalenema. Ne tarjoavat hauskaa tekemistä koulupäivän ulkopuolella ja tilaisuuden sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja uusien ystävien löytämiseen. Ja kun kerran Australiassa oltiin, Kian halusi opetella surffaamaan.
Franzi ja Kianin opettaja sopivat yhdessä, ”miten varmistaisimme sen, että Kian kuuntelee ohjeet ensin rannalla ennen kuin ottaa puheprosessorit pois ja antaa ne opettajan säilytettäväksi siksi aikaa, kun on itse vedessä. Hänestä ei ole mukava käyttää niitä vedessä ollessaan; hiljaisuus on kuulemma aaltojen ääntä parempi.”
Myös jalkapallojoukkueeseen liittyminen on ollut Kianille mullistava kokemus. Vaikka hän ei juurikaan puhu englantia, hän on pärjännyt peleissä hyvin, ja samalla kielitaitokin on kohentunut.
”Olen valtavan ylpeä hänestä. Hän kulkee sinne itse reppuineen ja nappulakenkineen. Hän on löytänyt joukkueesta kavereitakin”, kertoo Franzi.
Kannusta omatoimisuuteen
Muutosta on nyt muutama kuukausi, ja Kian on sopeutunut hyvin. Hän menee joka päivä itse kouluun bussilla, saa hyviä arvosanoja ja on päässyt vaativampaan jalkapallojoukkueeseen. Franzi ihailee Kianin positiivista asennetta ja kilpailuhenkisyyttä ja sanoo, että omatoimisuuteen kannustaminen on ollut ensisijaisen tärkeää.
Ja mitä neuvoja Kian itse antaisi muille? ”Älä murehdi äläkä pelkää. Sain heti paljon kavereita. Kukaan ei ole kiusannut minua istutteiden takia, kaikki vain halusivat tietää, mitä ne ovat ja miten ne toimivat, joten sitten minä selitin heille.”
