Jokainen vanhempi haluaa nähdä lapsensa tulevan sujuvasti toimeen muiden ikätoveriensa kanssa, saavan ystäviä ja tulevan kutsutuksi syntymäpäiväjuhliin. Monilla kuulonaleneman kanssa elävillä lapsilla koulussa ja muualla tarvittavat tärkeät sosiaaliset taidot kuitenkin kehittyvät viiveellä.
”Ensimmäinen ajatuksemme on, että kuulonaleneman kanssa elävät lapset ovat tottuneet toimimaan kahdenkeskisesti auditiivisverbaalisessa tilanteessaan. He ovat erittäin hyviä kommunikoijia aikuisten kanssa, mutta he eivät ole tottuneet toimimaan yhdessä normaalikuuloisten lasten kanssa ongelmien ratkaisemiseksi”, sanoo australialainen kuuntelun ja puhutun kielen asiantuntija, tri Anne Fulcher.
”KuulonalenemaLuentojen jälkeen käyttäjillä ja heidän läheisillään oli mahdollisuus kysyä kysymyksiä Cochlearin asiantuntijoilta ja kokeilla eri tuotteita ja lisävarusteita.n vuoksi he kasvavat ”kuulokuplassa”, jossa on vaikea osallistua keskusteluihin ystävien ja perheen kanssa, jos tilanne on meluisa tai puhuja etäällä”, hän sanoo.
Fulcherilla on takanaan yli 40 vuoden kokemus, ja hän työskentelee The Shepherd Centre -keskuksessa, joka on australialainen voittoa tavoittelematon järjestö, joka tukee kuulonaleneman kanssa eläviä lapsia ja heidän perheitään.
”Vaikka heidän lapsensa ovat usein kielellisesti hämmästyttävän taitavia, osa vanhemmista kertoi, etteivät he ole tyytyväisiä lapsensa sosiaalisiin ryhmiin tai että heidän lastaan ei kutsuta juhliin. Vertasimme tätä palautetta The Shepherd Centre -keskuksen tutkimusnäyttöön, jonka mukaan kuulonaleneman kanssa elävät lapset ovat sosiaalisissa taidoissaan usein jäljessä verrattuna normaalikuuloisiin ikätovereihinsa.”
Mistä tämä sitten johtuu?
Fulcherin mukaan kuulonaleneman kanssa elävät lapset viettävät paljon kahdenkeskistä aikaa aikuisten kanssa kuuloterapiassa tai muiden lasten kanssa, joilla myös on kuulonalenema. Tämän vuoksi he voivat menettää tilaisuuksia kanssakäymiseen muunlaisten ihmisryhmien kanssa.
Lisäksi vanhemmat käyttävät usein liian yksinkertaistettua kieltä puhuessaan lapsilleen ja keskittyvät yksittäisiin ja yksinkertaisiin sanoihin sen sijaan, että totuttaisivat lapsen rikkaaseen kielenkäyttöön. Vanhemmat voivat joskus olla hyvin suojeluhaluisia ja haluavat rajoittaa lapsensa altistumista ryhmätilanteille normaalikuuloisten lasten kanssa tai vastaavat kysymyksiin lapsensa puolesta.
Tämän seurauksena nämä lapset jäävät paitsi yhdestä kuuntelun ja puhumisen aspektista, josta Fulcher käyttää nimitystä ”piilokieli”, ja tämä voi viivästyttää sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Koska heillä ei ole riittävästi jokapäiväisiä sosiaalisia tilanteita normaalikuuloisten ikätoveriensa kanssa, he voivat jäädä paitsi kehonkielellä, äänensävyllä tai ryhmäleikkien avulla ilmaistavista merkeistä.
”Auditiivisverbaalinen terapia on tärkeää kuuntelu- ja puhetaitojen kehittymiselle, mutta yhtä tärkeää on opettaa myös sosiaalisia taitoja”, sanoo Fulcher.
Näin pääsette alkuun
Seuraavassa on tri Fulcherin ehdotuksia, joiden avulla autat lastasi menestymään sosiaalisesti paremmin.
1. Laajenna lapsesi sosiaalista piiriä
Älä rajoita lapsesi aktiviteetteja sellaisiin, joissa on mukana vain lapsia, joilla myös on kuulonalenema. On tärkeää auttaa heitä löytämään tai suunnittelemaan aktiviteetteja muiden kanssa, erityisesti normaalikuuloisten lasten kanssa, jotta he voivat olla vuorovaikutuksessa ja oppia toisiltaan.
Anna lapselle mahdollisuuksia oppia, kuinka olla vuorovaikutuksessa eri ikäisten ihmisten kanssa ja erilaisissa ympäristöissä. Näin hän oppii lukemaan kehon kieltä, ja hänen ongelmanratkaisutaitonsa kehittyvät.
”Rauhallisten oppimisympäristöjen lisäksi heidän on vietettävä aikaa ikätoveriensa kanssa, jotta heistä voi tulla menestyviä integraattoreita”, sanoo Fulcher. ”Se on valtava etu.”
”Yksi tapa auttaa tässä on viedä heidät tilanteisiin, joissa he joutuvat toimimaan pienissä normaalikuuloisten lasten ryhmissä ja ratkaisemaan ongelmia, esimerkiksi pelattaessa taktisia lautapelejä.”
2. Puhu keskusteluista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä
”Riippumatta siitä, miten hyvin he kuuntelevat ja miten hämmästyttäviä he ovat, kuulonaleneman kanssa elävät lapset ovat jossain määrin heikommassa asemassa erityisesti kovaäänisissä ryhmätilanteissa”, Fulcher kertoo. ”Opeta lapselle tiettyjä huomioitavia asioita, kuten milloin on sopivaa keskeyttää, kun joku puhuu, tai miten otetaan ja annetaan puhevuoroja.”
Puhu myös siitä, mitä kehon kieli ja äänensävy kertovat tunteistamme. Tämä auttaa lapsia ymmärtämään, että kuuntelemme ja ilmaisemme itseämme monin eri tavoin. Se myös valmistaa heitä ryhmätilanteisiin muiden lasten kanssa, kun he oppivat ottamaan puheenvuoroja ja leikkimään roolileikkejä.
Auta lastasi ymmärtämään piilokieltä nimeämällä tunteita ja kehon kieltä. Esimerkiksi: ”Katso Jenniä. Hän näyttää surulliselta. Miksiköhän hän on surullinen?”
Käytä myös roolileikkejä ja etsi mahdollisuuksia, joissa voit pyytää lastasi tulkitsemaan ja matkimaan kasvojen ilmeitä. Tämä auttaa häntä tulkitsemaan kehon kieltä ja ilmeitä. Tri Fulcherin mukaan apuna voi käyttää esimerkiksi kaupallisesti saatavia lautapelejä ja sovelluksia.
3. Älä kohtele eri tavoin lasta, jolla on kuulonalenema
Vältä käyttämästä yksinkertaistettua kieltä tai puhumista yksittäisillä sanoilla. ”Sen sijaan puhu hänelle niin paljon kuin voit, aivan kuin puhuisit normaalikuuloisellekin lapselle. Ympäröi hänet kauniilla ja värikkäällä kielellä”, tri Fulcher sanoo.
Keskustele päivän mittaan lapsesi kanssa siitä, mitä tapahtuu ja miten teet päätöksiä ja tarjoat valintoja.
4. Koskaan ei ole liian aikaista tai liian myöhäistä aloittaa
Sosiaalisten taitojen kehittyminen alkaa hyvin varhain, joten koskaan ei ole liian aikaista aloittaa. Yksinkertaiset päivittäiset aktiviteetit, kuten laulaminen yhdessä, vuorojen vaihdot ja pienen lapsen tekojen ja äänien matkiminen, ovat perusta virittäytymiselle samalle taajuudelle muiden kanssa ja keskustelemiselle. Jos lapsesi on vanhempi ja huomaat, että hän ei tunnista tiettyjä sosiaalisia vihjeitä, ei ole koskaan liian myöhäistä auttaa häntä oppimaan. Kun aika on oikea, anna rakentavia vinkkejä ja tarkkoja neuvoja havaittuasi tilanteen, jonka olisi voinut hoitaa toisin. Selitä lapselle, minkälainen piilokieli on häneltä on ehkä jäänyt huomaamatta, ja kerro, miten tilanteessa voisi toimia paremmin. Opimme aina uutta itsetietoisuudesta. On tärkeää olla rakentava ja kannustava.
