Muutama vuosi sitten Ana Regina Panamasta tuli kotiin koulusta ja kertoi äidilleen, että hänen piti valmistella esitys sisäkorvaistutteistaan.
”Kun kysyin, että miksi, hän sanoi: ”Ei minun ole pakko, mutta haluan. Pyysin opettajalta, että voisin kertoa koko ryhmälle kuulonalenemastani, jotta minun ei tarvitsisi selittää sitä jokaiselle yksitellen.” Minusta se oli osoitus hänen vahvuudestaan ja sinnikkyydestään, kun tietää millaisia lapset voivat joskus olla”, hänen äitinsä Ana Laura kertoo.
Ana Regina sai Cochlear-istutteensa kaksi päivää kaksivuotissyntymäpäivänsä jälkeen, kansainvälisenä sisäkorvaistutepäivänä. Nyt 11-vuotiaalla Ana Reginalla on molemminpuoliset Cochlear™ Nucleus® 5 -puheprosessorit, ja hän on itsevarma ja pidetty oppilas kaksikielisessä koulussaan.
Mutta Ana Lauran mukaan itsevarmimmallekin lapselle on tärkeää kehittää sitkeyttä askel kerrallaan – ja se vaatii työtä. Tässä kysymysosiossa Ana Laura kertoo, mikä toimi hänen perheensä kohdalla.
K: Miksi itseluottamuksen kehittäminen on tärkeää?
Minusta itsetunnon kehittämisessä on kyse matkasta, ei niinkään päämäärästä. Tyttäreni on vahva ja hänellä on paljon itseluottamusta – on ollut jo syntymästään saakka. Mutta joskus hänellä – kuten kaikilla – on epävarmoja hetkiä, eikä hän haluaisi olla kuuro ja erilainen kuin muut.
K: Mikä on ollut viestisi Ana Reginalle?
Olemme aina sanoneet Analle, että olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaisia kykyjä. Toiset meistä tarvitsevat silmälaseja, toisilla on diabetes ja toiset eivät voi kävellä, mutta voimme silti kukoistaa ja hyödyntää kykyjämme. Olemme myös opettaneet lapsillemme kuria ja auttaneet heitä ymmärtämään, että he voivat tehdä asioita ja ettei minun pidä tehdä heidän puolestaan asioita, joihin he pystyvät itsekin.
K: Miten kehitit hänen kuuntelu- ja kielitaitojaan?
Harjoittelimme kotona terapiassa oppimiamme asioita joka päivä samaan aikaan. Se kaikki tapahtui leikin kautta. Kanniskelimme aina värikyniä, hänen muistikirjaansa ja kuvakortteja. Koska resursseja ei ollut paljon, valmistimme omat opetusmateriaalimme, kuten tiettyjä sanoja esittäviä piirustuksia, tulosteita ja nukkeja. Mieheni ja minä uskoimme, että päivittäisten stimulaatiohetkien piti olla kurinalaisia ja johdonmukaisia.
Jatkuva puhuminen auttoi myös. Hänen isoveljensä Luis Gilberto on hyvin puhelias ja rohkaisi häntä aina. Niin Luis tekee edelleen, hän korjaa Anan virheitä ja auttaa häntä niiden kanssa.
Laulaminen oli myös erinomainen oppimisstrategia. Aina kun olimme autossa tai kävelyllä tai ruokakaupassa – mikä tahansa hetki oli hyvä hetki laulaa ja stimuloida hänen kielen oppimistaan. Ana Regina lauloi paljon, ja hänen isoäitinsä hänen isänsä puolelta, Yeya, on laulanut paljon hänen kanssaan. Uskon vakaasti, että se auttoi.
K: Mitä haasteita teillä on ollut?
Vanhempina ei tietenkään ole helppoa hyväksyä, että meillä on lapsi, jolla on kuulonalenema. Meidän on oltava armollisia itsellemme, elää surumme ja hyväksyä se. Jos tarvitsemme apua, haemme sitä ja luotamme, että koska tämä lapsi tuli perheeseemme, se tarkoittaa, että perheemme voi huolehtia hänen hyvinvoinnistaan.
K: Ryhdyitkö mihinkään tiettyihin toimiin vanhempana?
En tiennyt mitään kuulonalenemasta, mutta yritin lukea siitä ja ymmärtää, jotta voisin auttaa häntä. Lähestyin kuurojen lasten yhdistyksiä, etsin internetistä järjestöjä ja kirjoja ja opiskelin – tavoitteenani auttaa häntä.
K: Minkä viestin haluaisit lähettää muille vanhemmille?
Meidän ei pidä koskaan ajatella, etteivät he pysty johonkin, koska he PYSTYVÄT. Kerrotaan se heille ja autetaan heitä siinä.
