Olen kuulonaleneman omaava Petra. Asun Tunturi-Lapissa, jonne lähdin Helsingistä koronavuosien jälkeen etsimään uusia tuulia, ääniä ja mahdollisuuksia. Opiskelen tällä hetkellä Lapin yliopistossa kasvatustieteen maisteriksi erikoistuen yhdenvertaisuuteen ja jatkuvaan oppimiseen.
Minulla todettiin kuulonalenema lapsuudessa ollessani peruskoulussa. Olen käyttänyt kuulontaustakojeita lähes koko elämäni ajan. Kuuloni on pysytellyt melko vakaana, eikä siinä ole ollut suuria vaihteluita vuosien varrella. Työelämässä huomasin kuitenkin, että kuulemisen maailma tuo erilaisia haasteita. Minulla on äänen volyymin lisäksi ollut vaikeuksia sanojen erottamiskyvyssä. Minulla sattui kuitenkin hyvä tuuri ja kohtasin työpaikallani kollegan, joka kertoi minulle nykyajan kuulotekniikasta ja omakohtaisesta kokemuksestaan sisäkorvaistutemaailmassa. Vertaistuen avulla ja hänen motivoimana lähdin itsekin tiedustelemaan mahdollisuuttani saada käyttööni nämä kuulemisen maailman ”formulaykköset”. Alkututkimusten ja haastattelujen jälkeen sain lupauksen istutteista, ja ensimmäinen istute leikattiin vuonna 2018 ja sen jälkeen toinen toiseen korvaan vuonna 2019.
Sisäkorvaistute on tehnyt Petran elämästä aktiivisempaa
Arkeni on helpottunut todella paljon. Ikinä kuunteleminen, keskusteleminen ja ”kaikkeen osallistuminen” ei ole ollut näin helppoa. Oma aktiivisuus uuden oppimiseen on myös lisääntynyt, sillä kuulemisen kautta tietoa on tarjolla, vaikka kuinka paljon. Aiemmin olen joutunut hakemaan tiedon aina silmillä nähtäväksi, jotta asiat menisivät helposti perille, tai päähän. Tähän on aina kulunut valtavasti aikaa ja energiaa. Nyt tilanne on toisenlainen, ja energian voi suunnatakin muun muassa uusiin harrastuksiin ja ihmisten kanssa keskusteluihin.
Opiskeluaika on minulle ollut helpointa ikinä. Tätä aiemmin olen joutunut koulussa, opinnoissa ja työelämässä pärjäämään aina vain sisulla, sinnikkyydellä ja sitkeydellä. Niitä kyllä tarvitaan vielä tänäkin päivänä. Istutteiden jälkeen tulee kuulemisen maailmaa opetella, jotta äänimaailma aukeaa ja aivotkin oppivat käsittelemään uusia ääniä. Näin jälkikäteen mietittäessä elämässä olleita haasteita kuulon kanssa tulee todellakin nostettua hattua itselle siitä, miten pääsi esteitten yli ”silläkin jäännöskuulolla, mitä oli jäljellä” kuulontaustakojeiden kanssa.
Sisäkorvaistutteiden avulla olen pystynyt aidosti hyvään vuorovaikutukseen. Minua eivät esimerkiksi jännitä enää isot ihmisjoukot tai hälyisät tilat. Olen todella tyytyväinen sisäkorvaistutteiden mahdollistamaan kuulemisen maailmaan. Arki on todellakin muuttunut vain hyvään suuntaan.
Gradututkimus sisäkorvaistutekäyttäjien työelämäkokemuksista on työn alla
Päädyin tutkimaan sisäkorvaistutekäyttäjien työelämäkokemuksia sekä omasta kiinnostuksestani että aiheen ajankohtaisuudesta. Mediassa ja julkisuudessa keskustellaan nykyisin usein yhdenvertaisuudesta ja yhteiskunnan monimuotoisuudesta. Julkisessa keskustelussa keskiössä on yleensä ihmisten ominaisuudet, esimerkiksi näkyvät vammat tai erilainen ulkonäkö. Harvemmin keskusteluissa nousevat esiin niin kutsutut näkymättömät vammat. Kuulonaleneman voidaan katsoa olevan näkymätön vamma.
Työelämässä olen itsekin törmännyt välillä niin kutsutusti ymmärtämättömyyteen. Työnantajat tai kollegat eivät välttämättä ymmärrä, miten paljon haasteita kuulonaleneman omaava kohtaa arjen työelämässä. Esimerkiksi avokonttorit luovat omat haasteensa työelämässä kuulonaleneman omaaville. Toisaalta myös työnteon vuorovaikutteisuus, kuten epäselvät ilmaisut, puheen rytmitys, kiire ja äänenkäytön osaamattomuus johtavat helposti siihen, että kuulonaleneman omaava jää sivuun hänellekin tärkeistä tiedoista. Työpaikoilla tarvittaisiin enemmän tietoa ja rohkeutta tehdä mukautuksia ihmisten työolosuhteiden parantamiseksi. Kun kuulonaleneman omaavan kuulemisen olosuhteita parannetaan työpaikalla, vaikuttaa se positiivisesti työyhteisössä myös normaalikuuloisten työhyvinvointiin.
Tutkimuksella haluan selvittää ennen kaikkea sitä, millaisia työelämäkokemuksia kuulonaleneman omaavilla sisäkorvaistutteiden käyttäjillä on ollut työuransa aikana. Millaisia vuorovaikutuskohtaamisia heillä on ollut, miten heitä on kohdeltu työpaikoilla ja miten esimerkiksi työhaastattelut ovat sujuneet? Toisaalta haluan myös selvittää, ovatko sisäkorvaimplantin käyttäjät kokeneet työpaikoillaan mahdollisesti syrjintää, epäasiallista kohtelua tai häirintää. Minua kiinnostaa myös, kokevatko sisäkorvaimplantin käyttäjät työelämässä työnkuormittavuustekijöitä, ja jos, niin mitä ne ovat, onko työntekijä reagoinut niihin itse tai onko työnantaja mahdollisesti antanut mahdollisuuksia tuunata sisäkorvaimplantin käyttäjän työnkuvaa kuulemisen kannalta parempaan suuntaan.
Haluatko kertoa omista kokemuksistasi?
Toiveeni on, että pro gradu-tutkielmani valmistuisi vuoden 2024 aikana. Toivoisinkin, että mahdolliset haastateltavat ottaisivat minuun yhteyttä esimerkiksi sähköpostitse. Minuun saa olla yhteyksissä muutenkin ja esimerkiksi kertoa omista työelämäkokemuksistaan kuulonaleneman omaavana. Sähköpostiosoitteeni on Lapin yliopistossa käytössä oleva sähköpostini: petkiuru@ulapland.fi. Sinun tulisi olla sisäkorvaistutteen käyttäjä, joka on saanut sisäkorvaistutteet kuulontaustakojeiden jälkeen ja olet työelämässä. Jos olet jollakin vapaalla (opinto- tai vuorotteluvapaa), sillä ei tutkimuksen kannalta ole merkitystä. (Cochlear ei ole mukana tutkimuksessa).
