Karen Cooper nauttii eläkepäivistään. Kun Karenin kuulo heikkeni, hänen työnsä suuren pankin rahoitussuunnitteluosastolla muuttui liian stressaavaksi, ja huolimatta kuulokojeista, myös hänen itseluottamuksensa heikkeni.
Karen kertoo ajatelleensa, että hän ei voi sanoa asiakkailleen olevansa kuuro. ”Yritin lukea huulilta ja tehdä parhaani ymmärtääkseni, tulkita vivahteita ja selvitä tilanteista muilla keinoilla. Mutta se oli uuvuttavaa.”
Nyt Karenilla on ollut sisäkorvaistute jo yli kahdeksan vuotta, eikä hän enää peittele kuulonalenemaansa päivittäin tapaamiltaan ihmisiltä. Hän käyttää luottavaisin mielin CochlearTM-lisävarusteita, jotka tekevät eläkepäivien riennoista entistä nautittavampia.
Karen on aktiivinen seurakuntalainen omassa kirkossaan ja käyttää Cochlear Wireless Mini Microphone 2 -pienoismikrofonia apuna tilanteissa, joissa on paljon taustamelua.
Tarjoillessaan aamuteetä hän kiinnittää mikrofonin vaatteisiinsa, jotta hän voi kuulla edessään olevien ihmisten puhetta heidän liikkuessaan jonossa. Karen käyttää pienoismikrofonia myös lääkäreiden vastaanotoilla ja käsityökerhon tapaamisissa voidakseen kuulla kaiken, mitä sanotaan.
”Aiemmin suojelin itseäni siten, etten sanonut mitään. Pelkäsin, että vastaan väärin ja ihmiset pitävät minua tyhmänä”, hän kertoo.
”Nyt kun minulla on sisäkorvaistute, en ole enää vaivaantunut. Otan pienoismikrofonin esiin, asetan sen pöydälle ja kerron ihmisille, että olen kuuro ja että [mikrofoni] auttaa minua kuulemaan heitä.”
Karen muistaa hyvin alkuajat istutteen saamisen jälkeen ja sen, kuinka tärkeää oli sinnikkäästi pyytä muilta apua oman kuntoutumisensa tueksi.
”Kuulin heti – pystyin kuulemaan ääniä. Mutta monien äänien kohdalla kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin tunnistamaan ne”, kertoo Karen, joka pyysi usein apua mieheltään Keviniltä kotinsa äänien tunnistamisessa.
”Aluksi ja melko pitkään [istutteen saamisen] jälkeen kuulin ääniä, joita en vain tunnistanut, koska en ollut kuullut niitä niin pitkään aikaan – kuten piippausäänet, joita jääkaappi pitää varoittaessaan liian kauan auki olleesta ovesta tai joita mikroaaltouuni antaa valmistuneen ruoan merkiksi.”
Karenin ystävällä Helenillä on luonnostaan hidas ja selkeä puhetapa ja hän pitää puheessa taukoja, minkä vuoksi Karen soitti hänelle usein harjoitellakseen puhumista puhelimessa. Hän sulki silmänsä, jotta mikään ei häiritsisi hänen keskittymistään siihen mitä hänelle sanottiin puhelimessa.
Toinen Karenin käyttämä strategia oli soittaa vakuutusyhtiöihin ja pankkeihin vain kuunnellakseen automaattisia puhelinvastaajia ja opetellakseen ymmärtämään niitä riittävän hyvin osatakseen valita oikeat vaihtoehdot.
Alkuun hänen oli vaikeaa saada selvää GPS-järjestelmän ääniohjauksesta, ja siksi hänen piti katsoa kojetaulun karttanäyttöä voidakseen noudattaa ajo-ohjeita. Mutta Karen jatkoi sinnikkäästi GPS-järjestelmän käyttöä äänet päällä ja yhtäkkiä eräänä päivänä hänen pysäköidessään automaattinen ääni sanoi: ”Olet määränpäässä.”
Seuraavassa on Karenin vinkkejä äänien ja puheen tunnistamisen opettelemiseen sisäkorvaistutteella:
- Pyydä muilta apua äänien tunnistamisessa, jotka ovat sinulle uusia tai jotka olet unohtanut, vaikka ne olisivat niin yksinkertaisia kuin linnunlaulu tai uunin ajastimen hälytysääni.
- Jos opettelet uudelleen käyttämään puhelinta, soita päivittäinen kärsivälliselle ystävälle tai perheenjäsenelle, jolla on hidas ja selkeä puhetapa.
- Kuuntele podcasteja tai puheradiota. Sen lisäksi, että opit kuulemaan erilaisia puheääniä, saat itseluottamusta puhua muille ajankohtaisista asioista.
- Kysy kuulontutkijaltasi lisävarusteista, kuten Mini Microphone 2 -pienoismikrofonista, joka auttaa kuulemaan paremmin meluisissa sosiaalisissa tilanteissa. Älä pelkää ottaa mikrofonia esiin ja käyttää lääkärin vastaanotolla tai sosiaalisissa tapahtumissa, äläkä epäröi pyytää eri tilaisuuksien puhujia käyttämään sitä puhujakorokkeella tai kiinnittämään rinnukseensa.
- Ole sinnikäs! Löydä itsellesi parhaat harjoittelukeinot ja jatka harjoittelua, mutta pyydä neuvoja myös muilta kuulotukiverkostosi jäseniltä.
