Jo nuorena nyt 24-vuotias Mahrukh tiesi haluavansa lääkäriksi, mutta ajatteli, että se ei olisi kuulonaleneman vuoksi mahdollista. Koska roolimalleja ei ollut, hän ei tiennyt, että tämä tavoite olisi saavutettavissa.
Perheen ja opettajien kannustus sai hänet kuitenkin käsittämään, että hänestä voisi tulla lääketieteen opiskelija.
”Tajusin, että voisin itse olla se muutos maailmassa, jonka halusin nähdä, ja jättää jälkeeni ystävällisyyden perinnön – erityisesti ystävällisyyden ihmisiä kohtaan, jotka usein yhteiskunnassa jäävät vähälle huomiolle”, sanoo Mahrukh.
Mahrukh sai sisäkorvaistutteensa 7- ja 10-vuotiaana, kasvoi Dubaissa ja suoritti siellä myös perusopintonsa erinomaisin arvosanoin.
Hän päätti opiskella lääketiedettä Intiassa, mikä toi lisää esteitä ylitettäväksi: hän ei puhunut hindiä.
”Puhuin vain englantia, koska lääkäri oli kehottanut vanhempiani käyttämään kasvatuksessani vain yhtä kieltä, sillä kahden tai useamman kielen käyttäminen haittaisi kehitystäni”, hän kertoo.
”Myöhemmissä tutkimuksissa tämä on osoitettu myytiksi, ja monet nuoret sisäkorvaistutekäyttäjät ovat olleet monikielisiä pienestä pitäen – mutta minulle ei opetettu äidinkieltäni hindiä.”
Mahrukh jakaa tarinansa osana Cochlear Foundationin ja Malala Fundin Achieve anything -ohjelmaa. Ohjelman avulla kuulonaleneman kanssa elävät lapset ja nuoret voivat tuoda esiin kokemuksiaan ja havainnollistaa, kuinka tärkeää hoidon ja tuen varhainen saaminen on.
Mahrukh haluaa innostaa myös muita tavoittelemaan uraa lääketieteen alalla – tai millä tahansa haluamallaan alalla – pitämättä kuulonalenemaansa esteenä.
”Ensimmäisen kerran tajusin voivani tulla lääkäriksi, kun äitini palasi tapaamisesta, joka hänellä oli ollut luonnontieteidenopettajani kanssa. Hän kertoi opettajan ehdotuksesta harkita uraa alalla, koska kriittinen ajattelukykyni yhdessä herkän persoonallisuuteni kanssa olisivat hyvä yhdistelmä. Äiti kysyi, haluanko tulla lääkäriksi. Silloin lääketiede alkoi tuntua mahdolliselta urapolulta kaltaiselleni kuulonaleneman kanssa elävälle.”
Mahrukh päätti opiskella Intiassa, vaikka ei puhunut hindiä.
”Päätin palata kotimaahani opiskelemaan lääketiedettä. Huolimatta ulkopuolisuuden tunteesta, jota koin, koska en puhunut hindiä, uskon vahvasti, että jokaisella on velvollisuus palvella maataan.”
”Muutto Intiaan oli kuitenkin kulttuurisokki, ja tasapainoilu kielen oppimisen ja uuvuttavien opintoaikataulujen kanssa oli vaikeaa. Päivien päätteeksi olin aivan uupunut kuunteluväsymyksen vuoksi, kun olin koko päivän yrittänyt ymmärtää keskusteluita.”
”Kun pandemia alkoi ja maskien käytöstä tuli yleistä”, Mahrukh kertoo, ”tuntui kuin tielleni lääkäriksi olisi heitetty taas uusi este ylitettäväksi. Kaltaiselleni, joka turvautuu kasvojen ilmeisiin ja huuliltalukuun – erityisesti opetellessaan hindiä – kommunikointi COVID-19-kriisin aikaan oli haaste.”
Tällöin runot auttoivat Mahrukhia selviytymään hankalista tunteistaan.
”Jaoin runojani sosiaalisessa mediassa lisätäkseni tietoisuutta ongelmista, joita kuurot ja huonokuuloiset ihmiset kohtaavat. Löysin HearBuds-ryhmän, jonka jäsenet ovat sisäkorvaistutteiden ja kuulokojeiden käyttäjiä ja kantavat identiteettiään huonokuuloisina ylpeinä, kuten kunniamerkkiä. Sen sijaan, että he olisivat auttaneet minua mukautumaan, he kannustivatkin minua pysymään ainutlaatuisena ja puhumaan itseni ja muiden puolesta.”
Mahrukhin tulevaisuuden suunnitelmat ovat kunnianhimoisia. Tänä vuonna hän aloittaa lääketieteen tohtorin ja maisterin opinnot synnytys- ja naistentautienopissa Lady Hardinge Medical Collegessa, joka on yksi Intian johtavista lääketieteellisistä korkeakouluista.
Samaan aikaan, ”aion myös perustaa yhteisön, joka tukee vammaisia lääkäreitä Intiassa ja puolustaa oikeuksiamme. Vammaisilla lääkäreillä on ainutlaatuinen ymmärrys ja näkökulma potilaiden tarpeisiin ja prioriteetteihin.”
”Vaatimalla pääsyä ja mukautusta lääketieteellisiin oppilaitoksiin emme ainoastaan edusta itseämme ja huonokuuloisen identiteettiämme, vaan voimme myös kannustaa potilaita puolustamaan itseään.”
Mahrukh haluaa muuttaa tapaa, jolla huonokuuloisiin ihmisiin suhtaudutaan, ja haluaa heidän tietävän, että he voivat saavuttaa mitä tahansa.
”Niin monet lapset uskovat, että kuulonalenema estää heitä tekemästä asioita. Haluan kertoa kaikille lapsille, että kuulonalenema ei estä tekemästä sitä, mitä ikinä haluatkin.”
”Ole luova äläkä anna minkään rajoittaa mielikuvitustasi. Toivon, että lääkärin ammatista haaveilevat lapset voivat katsoa minua ja nähdä, kuinka joku heidän kaltaisensa on myös saavuttanut unelmansa. Toivon tasoittavani tietä, jotta yhä useammat lapset voisivat tavoitella uraa lääketieteen alalla.”
”Tulevaisuudessa pyrin muuttamaan ajatusmallia siitä, kuinka kuuroja ja huonokuuloisia ja heidän mahdollisuuksiaan pidetään akateemisessa maailmassa rajallisina. Tämä koskee erityisesti Intian lääketieteellistä maailmaa.”
Tarinat, kuten Mahrukhin tarina, voivat muuttaa maailmaa. Malala Fund ja Cochlear Foundation pyytävät kuulonaleneman kanssa eläviä lapsia ja nuoria jakamaan omat menestystarinansa osana Achieve anything -ohjelmaa.
Ohjelmassa tuodaan esiin kuulonaleneman kanssa elävien lasten ja nuorten tosielämän kokemuksia ja havainnollistetaan, kuinka tärkeää hoidon ja tuen varhainen saaminen on. Lue lisää ja jaa tarinasi.
