Olen Amanda, 9-vuotias kolmasluokkalainen tyttö Espoosta. Harrastan muodostelmaluistelua jo viidettä vuotta ETK:ssa Sunbeams -nimisessä joukkueessa.
Kun sain ensimmäisen sisäkorvaistutteeni, olin jo aloittanut luistelun. Vanhempani pohtivat silloin kovasti, olisiko minun ylipäänsä mahdollista harrastaa kyseistä lajia kuulovammani vuoksi. Kun sitten runsaan vuoden kuluttua ensimmäisestä leikkauksesta sain istutteen myös toiseen korvaani, olimme jo koko perhe vakuuttuneita siitä, että harrastukseni voisi jatkua.
Ilman apuvälineitä en harjoituksissa pärjäisi. Cochlear ™ Wireless Mini Microphone 2+, eli pienoismikrofoni 2+, kulkee mukanani kaikkiin treeneihin. Pienen kokonsa vuoksi ”minimikki”, kuten me sitä kotona kutsumme, on helppo sujauttaa esimerkiksi harjoitusfleecen taskuun pukuhuoneessa. Jääharjoittelun alkaessa annan minimikin valmentajalleni, joka kiinnittää sen takkiinsa. Helppoa! Tällä tavalla kuulen valmentajan antamat ohjeet hyvin, vaikka kiidän jäällä kovaa vauhtia ilman katsekontaktia valmentajaan.
Joukkueellamme on korkeat tavoitteet ja harjoittelemme intensiivisesti monta kertaa viikossa.
Luisteluryhmä on minulle kuin toinen perhe, sillä olemme tiivis, toinen toistamme kannustava ja positiivinen joukkue. Uusi kisakausi on juuri alkamassa ja olen intoa täynnä.
sanoo Amanda
Muodostelmaluistelu on hieno harrastus!
